tiistai 18. maaliskuuta 2014

Rauhaa ja kevätlevottomuutta Sauerlandissa

Viime viikonloppuna ohjelmassa oli pyrähdys maalle, tarkemmin ottaen Sauerlandiin. Se on maaseutumainen alue Nordrhein-Westfalenin alueella, tunnettu lähinnä luontokohteena patikointireiteistään ja maisemistaan. Meillä matkan tarkoituksena oli sukulointi, mutta vähän ehdimme katsella maisemiakin ja ajella vuorilla. (Oikeasti Sauerland ei kai geologisesti ole mitään vuoristoa, mutta menee täydestä tällaiselle tasamaan kasvatille ja asukille.)



Lauantaina siis teimme pienen kiertoajelun. Majapaikkamme oli Schmallenberg-nimisen pikkukaupungin liepeillä, ja sieltä ajelimme lähikylissä ja parilla näköalapaikalla. Rakennukset alueella ovat lähes poikkeuksetta hohtavan valkoisia ja joko fachwerk-tyylisiä tai paikallisella liuskekivellä päällystettyjä. Kaikkialla on puhdasta, sievää ja viimeisen päälle siistiä. Bremen ei suinkaan ole mitenkään räjähtänyt tai epäsiisti kaupunki, mutta siitä huolimatta tuntui hetkittäin kuin olisimme ajelleet läpi elokuvalavasteiden.

 

Lauantaina oli tosi lämmin (nyt tännekin on tullut joku ihmeellinen epä-kevät taas) ja eräällä mäennyppylällä ihmiset jo istuivat ottamassa aurinkoa. Mekin söimme lounaan ulkona, oli muuten tämän vuoden ensimmäinen kerta. Kyseisen ravintolan edustalla tuli huomatuksi sekin, että näemmä Sauerlandin näköalareitit ovat motoristien suuressa suosiossa. Itse motoristijengi vaan oli kovin erihenkistä, kuin mihin olen Suomessa törmännyt – enempi sellaista kuudenkympin kieppeillä olevaa ja ehkä arjessaan vakuutusvirkailijoina tai tietoliikenneasiantuntijoina työskentelevää. Ja kaikilla tietysti kalleimmat mahdolliset pyörät.



 

Motoristeja tai ei, maisemat olivat upeat. Sauerlandissa ei kevät ollut vielä niin pitkällä kuin Bremenissä, vaikka se etelämmässä onkin. Korkeus merenpinnasta on kuitenkin eri luokkaa. Tästä huolimatta kevät ja auringonpaiste todellakin hellivät. Sukulaisilla on ihana austraalianpaimenkoira, joka oli tietysti hyvä tekosyy vaellella siellä täällä myös jalkaisin. Hevosia tuli vastaan useampia, samoin patikoijia ja lenkkeilijöitä. Toisin kuin yleensä Suomessa, jokainen vastaantulija myös tervehtii - hevosen kyydistä tai ei.




Alue on Saksan suurimpia joulukuusien kasvattajia.

Naapureiden poneja

Viikonloppu oli siis ihanan rentouttava. Pitkästä aikaa oikeasti landella, ja pitkästä aikaa eläimiä ja riittävästi ulkoilua. Lopputuloksena virkistynyt mutta levoton mieli. Kevään tullen minun ainakin tulee usein mietittyä, mikä ihmeen järki on asua kaupungissa ja tuijottaa työkseen tietokonetta, kun  voisi myös asua siellä, missä taivas tuntuu jatkuvan ikuisesti ja ilma on helpompaa hengittää? (Ja tämä edelleen tiedostaen, että Bremen on hädin tuskin Helsingin kokoinen...) Täällä Saksassa ei maalla(kaan) tarvitsisi edes kestää loskaa ja pimeyttä kuukausitolkulla.

2 kommenttia:

  1. Upeita kuvia. Kevän valo ja maiseman avaruus. Taivas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Huomasin tuolla sen, miten paljon olin kaivannut jonkinlaista näköalaa. Bremen kun on aikamoinen lättänä eikä ihan lähellä ole avaraa luontoa tai merenrantaakaan, niin tuo avaruus jää kokonaan puuttumaan. Sen katselemisessa on jotain vapauttavaa.

      Poista