Täällä yliopistolla on varsin paljon ulkomaalaisia työntekijöitä ja varmasti sen takia myös meille hyvät palvelut. Kansainvälisten asioiden toimisto järjestää toisinaan erilaisia tapahtumia ja retkiä, jollaiselle osallistuin nyt ensimmäistä kertaa (edellinen olisi ollut Beck'sin tehtaalle, ja sen välistä jääminen kyllä harmittaa oluen ystävää). Retki suuntautui Mersun tehtaille täällä Bremenissä. Minähän en ymmärrä autoista yhtään mitään enkä ole edes kovin kiinnostunut, mutta ajattelin että voisi silti olla ihan hauska nähdä, miten ja missä niitä tehdään.
Mercedes-Benz on yksi Bremenin suurimmista työnantajista, ja vuodesta 1978 täällä on tehty yli kuusi miljoonaa Mersua. Suurin osa niistä laivataan Bremerhavenista vientiin mutta toki osa jää tännekin. Firmalla on kaupungin laidalla valtava tehdasalue sekä asiakaspalvelukeskus, josta nämä postauksen kuvat ovat. Siellä järjestetään tilauksesta myös opastettuja kierroksia.
Asiakaspalvelukeskus on perin juurin kiiltävä ja hieno ja haluaa antaa Bremenistä jokseenkin futuristisen kuvan. (Vaikka Weserin rannat ihan nätit ovatkin, eivät ne sentään ihan samalta näytä kuin tässä kuvassa...) Kaipa Mersu sitten vaikuttaa tulevaisuudessa laivoihin ja lentohärveleihin ja kiemuraisiin siltoihinkin. Aikamme näitä kuvia pällisteltyämme meille näytettiin video tehtaasta ja sen toiminnasta. Jokainen varmaan tietää, miten korneja automainokset osaavat olla? Video oli silkkaa sitä, mutta kesti ehkä kymmenisen minuuttia. Oh well... Videon jälkeen opas (joka oli samanaikaisesti pelottava ja raivostuttavan huvittava ja jonka englanninkielisestä selostuksesta tajusin noin kolmanneksen) vei meidät bussilla katsomaan paria tehdashallia. Oli ihan hauska nähdä, miten erilaisin tavoin eri vaiheet autosta rakennetaan. Itse korin rakennus on täysin automatisoitu; valtavissa halleissa on varmasti satoja ellei tuhansia robottja ja pari hassua ihmistä niitä valvomassa, jotka kiinnittivät osasia toisiinsa. Sen sijaan Mersujen sisätilat kasataan miltei kokonaan käsin. Opin myös sen, että saksalaiset tykkäävät eniten hopeanharmaista ja mustista autoista, kun taas arabimaihin, Kaliforniaan ja muille arinkoisille seuduille menee lähinnä valkoisia autoja. Ja kuulemma tehtaalta ei lähde kahta keskenään täysin identtistä autoa - mitä kyllä suuresti epäilen.
Vaikka oma suhtautumiseni autoihin on lähinnä välttämätön paha -tasoa (ja olen tyytyväinen niin kauan kun pärjään ilman) niin on niiden muotoilu sentään aikamoinen taiteenlajinsa. Yllä oleva auto on ilmeisesti jonkinlainen tulevaisuuden prototyyppi - en ole varma, onko sitä vielä myynnissä. Totesimme porukalla, että tuo on varmasti hintaluokaltaan justiinsa sitä kaliiberia, jota yliopistoihmisten kannattaa tavoitella. Pakko kuitenkin olla kaavoihinsa kangistunut tylsimys ja todeta, että hienoin reissun aikana näkemäni auto oli alakuvan Mersu vuodelta 1886. Sitä paitsi vaatisihan tuollaisella ajeleminen nykyihmiseltä jo jonkinlaista urheiluhenkeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti